Näyttelyä kootessa ei sovi unohtaa gallerian valaisun tärkeyttä. Se ei välttämättä ole päällimmäisenä mielessä kokonaisuutta rakentaessa, mutta on hyvä pitää mielessä, että viimeistään huonosti ja huolimattomasti valaistu näyttely paljastaa valaisuvalintojen todellisen merkityksen. Tarkoin suunnitellun valaisun tärkein tehtävä on tuoda teokset esiin, ohjata katse niiden suuntaan ja olla jättämättä tärkeitä ominaisuuksia varjoon.

Valaisun tarve riippuu paljolti taiteesta ja tilasta, johon se on asetettu esille. Joissakin tapauksissa luonnonvalo on tilan ainoa valaistus ja se on tarkoituksenmukaista. Kenties itse teoksetkin on maalattu luonnonvalossa ja niiden ominaisuudet tulevat parhaiten esiin ilman ylimääräistä kohdevalaistusta. Ajoittain taas kaikki ylimääräinen valo on peitetty esimerkiksi raskailla pimennysverhoilla, sillä kohdevalaisu on itse teosten kannalta tärkeässä roolissa. Sekä verhoja että valaisimia myy esimerkiksi kotimainen veikon kone joten aloitteleva galleristi voi päästä vauhtiin ilman suuria ammattitason hankintojakin.

Kohdevalaistuksessa käytetään yleensä pääasiassa kiskovaloja, jotka optimoidaan tarkoin eikä lamppuja voida vain laittaa paikoilleen ja todeta valosuunnittelua valmiiksi. Valojen kanssa on hyvä olla tarkkana, sillä niiden liiallinen käyttö saattaa riskeerata teoksen värimaailman tai muita ominaisuuksia, jotka katoavat täysin valotulvan alle. Esimerkiksi osa maalauksista saattaa myös heijastaa valoa, mikä saattaa olla häiritsevää valon tullessa huonossa kulmass. Liian vähäinen valaistus taas voi jättää tärkeitä ominaisuuksia piiloon, erityisesti isojen teosten ollessa kyseessä. Tällöin tarvitaan useampaa kohdevalaisinta, jotka valaisevat teosta useasta suunnasta. Kiskovalot tulisi myös suunnata oikein, sillä kirkas valo voi huonosti suunnattuna häikäistä kävijää ja pilata tämän näyttelykokemuksen. Valojen kanssa oikean tasapainon löytäminen ei olekaan täysin yksinkertaista, vaan todellinen osa koko näyttelyn kokonaisuutta.