Suomen taidenäyttelyillä on pitkä historia. Ensimmäiset taidenäyttelyt sijoittuvat jo 1800-luvulle, josta niiden lukumäärä on vain lisääntynyt aina kuluvalle vuosikymmenelle saakka. Taidenäyttelyjen historia on Suomessa värikäs ja siinä näkyy paitsi kansalliset vaikutteet, myös Euroopan ja muun maailman tuomat vaikutteet taidesuuntauksiin. Esillä olevaa näyttelyä suunnitellaan pitkään ja huolellisesti ja monissa museoissa tuleva näyttely on esille vuosia. Näyttelyn suunnittelusta vastaavaa henkilöä kutsutaan kuraattoriksi. Kuraattorin tehtävänä on suunnitella näyttely ja kohdistaa se valitulle yleisölle sopivaksi ja houkuttelevaksi. Esittelemme seuraavaksi taidenäyttelyihin liittyvää käsitteistöä.

Taidenäyttelyihin liittyviä käsitteitä

Taidenäyttelyt voidaan jakaa yksityis-, ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin. Yksityisnäyttelyssä esillä on vain yhden taiteilijan teoksia, kun taas yhteisnäyttelyn kokoelmaan sisältyy teoksia useammalta taiteilijalta. Ryhmänäyttelyn takana on puolestaan taitelijaryhmä. Yksityis-, ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin voi kaikkiin sisältyä debyytti. Debyytti tarkoittaa kyseisen taitelijan tai taiteilijaryhmän teoksen tai teoksien esitystä julkisesti ensimmäistä kertaa. Taidenäyttelyn aihe on usein rajattu, jolloin puhutaan teemanäyttelystä. Museosta tai galleriasta riippuen näyttelyt voivat vaihtua nopeallakin aikataululla ja olla esillä vain lyhyen aikaa. Suomessa on kuitenkin myös monia pysyviä näyttelyitä, jotka säilyvät ennallaan vuodesta toiseen. Vaihtuvaa näyttelyä kutsutaan nimensä mukaisesti vaihtuvaksi näyttelyksi ja kokoelma näyttely on puolestaan pysyvä tai vain osin muuttuva näyttely, joka sisältää taidekokoelman.

Näyttelyiden etiketti

Näyttelyiden etiketti ja turvallisuussäännöt takaavat onnistuneen kokemuksen kaikille kävijöille. Tästä syystä näyttelyissä tuleekin noudattaa ohjeita. Usein näyttelyissä on paikalla näyttelyvalvojia, jotka ohjeistavat kävijöitä ja pitävät huolen turvallisuudesta. Usein museon tai gallerian ohjeisiin sisältyy esimerkiksi juomisen ja syömisen kieltäminen kokonaan. Syynä tähän on paitsi siisteyden ylläpito, myös esille olevien teoksien vahingoittumisen estäminen. Monissa museoissa on lisäksi tarkat säännöt valo- ja videokuvaamisen suhteen. Valo- ja videokuvaus saatetaan kieltää kokonaan tekijänoikeuden vuoksi, jolloin kameran voi joutua jättämään narikkaan näyttelyn ulkopuolelle. Mikäli kuvaaminen on kuitenkin sallittua, on usein esimerkiksi salamavalon käyttö kiellettyä. Salamavalo voi paitsi häiritä muita kävijöitä, haurastuttaa myös itse taideteoksia.

Suomessa taidenäyttelyistä pääsee nauttimaan kaikissa isommissa kaupungeissa ja monilla pienemmilläkin paikkakunnilla. Ne ovat useimmiten avoimia yleisölle, kun vain muistaa noudattaa museoetikettiä.