Se ylevöittää kansan mieltä, kun kerrotaan pitkistä jonoista taidenäyttelyyn, ja ihmisten innokkuudesta osallistua erilaisiin taidetapahtumiin. Vaikka joskus vaikuttaakin siltä, ettei esimerkiksi taideaineiden opetusta arvosteta, tai pidetä yhtä hyödyllisenä kuin vaikkapa matematiikkaa, niin silti taiteen ja kulttuurin harrastamista pidetään merkkinä sivistyksestä.

Taidetapahtumiin osallistumisen ei tarvitse olla sosiaalista

Jonkinlainen ihanneihminen on sellainen, joka on vapaa-ajallaan aktiivinen sosiaalisesti, liikunnallisesti sekä kulttuurillisesti. Teatterissa käyminen on tyylikkäämpää kuin elokuvien katselu kotona. Piirtäminen on hienompaa kuin pelaaminen. Ehkä turhan usein ihmisen ihanteen kuvitellaan olevan ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen, vaikka esimerkiksi taiteilijat itse voivat olla hyvinkin introvertteja. Taidetta voi myös harrastaa omassa yksinäisyydessään.

Taidetapahtumista tulee helposti mieleen massatapahtumat, joissa ihmiset iloisesti keskustelevat keskenään viinilasi kädessä. Silti tapahtumat järjestetään siksi, että ihmiset voisivat tulla kokemaan taidetta. Taiteen kokemiseen ei kuitenkaan tarvita muita ihmisiä, ja joiltakin taiteen katselu onnistuu paremmin myös ilman toisista ihmisistä koituvia häiriötekijöitä.

Toki monet ihmiset ottavat mielellään taidenäyttelyyn mukaan ystävän, jonka kanssa voi jakaa kokemuksen. Ystävän tai puolison kanssa voi keskustella näkemästään, ja ääneen puhuminen voi selkeyttää omia ajatuksiaan kokemistaan teoksista.

Taiteen keräilijöille taidetapahtumat ovat hyviä verkostoitumistilanteita. Näyttelyissä voi tavata itse taiteilijoita ja tutustua heidän ajattelumaailmaansa, jos he suinkin sitä ehtivät tapaamilleen ihmisille avata. Taidemaailman tunteminen auttaa arvioimaan teosten arvoa ja havaitsemaan mikä olisi hyvä sijoitus. Kun keskustelee muiden taideharrastajien kanssa uusista taitelijoista ja kyvyistä, voi taidesijoittaja tehdä löytöjä. Jos ostaa nuoren taiteilijan teoksen, voi sen arvo nousta tulevaisuudessa silloin jos taiteilija saa enemmän nimeä.

Tällaiset uusien kykyjen bongaukset ja taidemaailman verkostoituminen eivät kuitenkaan taida olla sitä mitä suurin osa taidetapahtumissa kävijöistä hakee. Useimmat haluavat vain tehdä jotain mukavaa, ja taidetapahtumat ovat sitä sellaisille, jotka nauttivat taiteesta. Mikä olisikaan mukavampaa, kuin mennä kesällä jonnekin kauniiseen paikkaan tutkimaan esille laitettuja teoksia.

1980-luvulla Punkaharjun Retretti oli kova sana taideharrastajien parissa, sillä siellä järjestettiin mielenkiintoisia tapahtumia. Gallen-Kallelan museo sijaitsee myös kauniissa paikassa ja rakennuksessa Espoon Tarvaspäässä, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuvien on helppo tehdä sinne pieni viikonloppureissu. Useimmat taidemuseot kuitenkin sijaitsevat kaupunkien keskustoissa, joihin on helppo mennä vaikka arki-iltaisinkin.